Lähtövalmennus Virroilla

Hola! Nyt on varmaan hyvä aika kirjoitella tällekin puolelle jotain, sillä lukion toinen vuosi on omalta osaltani takana päin ja lähtöönkin enää 70 päivää. Vaihtarijutta en vielä juurikaan ole ehtinyt ajatella ja jotenkin lähtö tuntuu tietyllä tasolla vielä aika surrealistiselta. Vuosi sitten tähän aikaan mulla ei ollut vielä aavistustakaan siitä, että olisin suuntaamassa näinkin lähitulevaisuudessa kulkuni aivan toiseen valtioon ja vieläpä lähes vuodeksi. Alunperin olin heittänyt haaveet vaihtovuodesta roskiin jo yläasteen puolella, koska halusin käydä lukion neljään vuoteen ja kirjoittaa kahdeksan ainetta. Noh, viime kesänä havahduin muutamankin asian sekä henkilön takia siihen, että vaihtoon lähteminen saattaisi sittenkin olla se oma juttu, ja oh well, look at me now. Kohdemaan kohdalla päällimmäinen toive oli maan espanjankielisyys. Espanjaan olisi ollut todella hieno lähteä ja sinne ensimmäisenä hainkin, mutta YFU:lla oli paikat Espanjaan täynnä enkä muutenkaan ollut enää "sopivan" ikäinen kyseiseen ohjelmaan, koska yleisesti Espanjaan otetaan vain harvoin lähtöhetkellä 18-vuotiaita vaihtareita. Seuraavana listallani oli Meksiko ja sinne olenkin nyt lähdössä elokuun 6. päivä.

Tämän kuun puolivälissä pääsin viettämään viikonloppua Virroille Marttisten leirikeskukseen muiden YFU-vaihtareiden kanssa lähtövalmennuksen merkeissä. Meille oli järjestetty yhteiskuljetukset Tampereelta Virroille, ja jo pelkästään tuon bussimatkan aikana ehdin jutella useammankin uuden vaihtarin kanssa. Paikanpäällä meidät jaettiin kuitenkin ryhmiin kohdemaiden mukaan. Lattareihin, Italiaan ja Espanjaan lähtevät muodostivat yhden näistä ryhmistä, jossa tulikin sitten vietettyä lähes koko viikonloppu.

 

Leirikeskukselle saavuimme noin yhdentoista aikaa lauantaina ja paikalta poistuttiin seuraavana päivänä kolmelta. Tähän lyhyeen aikaväliin mahtui todella paljon toimintaa, mutta myös vapaa-aikaa, jonka sai tietenkin viettää muiden vaihtareiden kanssa. Päivä aloitettiin salissa koko porukka yhdessä vapaaehtoiset mukaanlukien yhdysvaltalaisen Trentin "Tikusta asiaa" -workshopin parissa, jonka aiheena oli small talk. Ehkä näin selitettynä tylsältä kuulostava aihe, mutta itse koin tämän todella hyödylliseksi niinkuin moni muukin paikalla ollut. Aluksi koko tilanne tuntui hieman oudolta, koska olinhan meitä se +90 vaihtaria samassa tilassa tekemässä mitä oudoimpia kommunikaatioharjoituksia. Mutta kun vauhtiin päästiin ja jokainen aikanaan ymmärsi, että eihän tilanteessa ollutkaan mitään outoa tai jännittävää, vallitsi salissa koko kaksi tuntia iloinen puheensorina ja monilla näytti myös olevan hauskaa!

Erityisesti ruokailujen aikana ehti hyvin tutustua muihin vaihtareihin ja ainakin meidän lattariporukassa juttu luisti ihan alusta alkaen. Tänä vuonna YFU:n kanssa Meksikoon lähteviä on tosiaan vain kaksi eli minun lisäkseni yksi, Ralf, jonka kanssa juteltiin jo heti ensimmäisen kokoontumisen jälkeen. Olin itse ehkä hieman yllättynyt siitä, miten lattareihin lähtevä porukka oli tänä vuonna jakaantunut. Uruguaihin on lähdössä useampia, ainakin yksi Chileen ja taisi siellä olla muutama muukin lattarimaa, joita en tähän väliin enää muista. Vaikka kaikki lattarit olivat yhdessä ja porukkaan oli heitetty mukaan myös Italiaan ja Espanjaan lähtevät, saatiin me valmennuksen aikana myös ihan maakohtaistakin infoa ja yksi ryhmämme workshopeja pitäneistä vapaaehtoisista oli itsekin ollut Meksikossa vaihdossa muutama vuosi takaperin. Sunnuntain ohjelmaan olikin varattu reilu tunti pelkästään siihen, että saimme kysyä ja jutella kohdemaatamme askaruttavista asioista sekä ihan yleisesti siitä, millaista Meksikossa on, yhdessä samassa kohdemaassa olleen vapaaehtoisen kanssa. 

Viikonlopusta jäi ainakin itselleni todella paljon käteen, vaikka monet käydyt asiat olivatkin enemmän tai vähemmän itsestään selvyyksiä. Lähtövalmennus on juuri sitä varten, että opitaan uutta ja aletaan valmistautumaan lähtöön. Huomasin ainakin itse, etten ollut joitain valmennuksessa käytyjä asioita huomannut ottaa edes huomioon, joten ehkä Virroilla vietetyt kaksi päivää herättivät ainakin itseäni siihen, että hei, lähtö lähestyy ja olen oikeasti suuntaamassa vuodeksi aivan toisenlaiseen ympäristöön uusien ihmisten ympäröitäväksi. Ohjelmantäyteinen viikonloppu oli toki myös uuvuttava, koska oltiin kokoajan menossa tai tekemässä jotain. Workshopit olivat kuitenkin siitä älyttömän hyviä, että niillä pääsi niin itse osallistumaan ohjelmaan kuin kuuntelemaankin muiden juttuja, ettei tarvinnut itse olla jatkuvasti äänessä. Näissä workshopeissa käytiin yhdessä läpi esimerkiksi tulevan vuoden aikana mahdollisesti ilmeneviä kulttuurishokkeja sekä sitä, millaisia vaikutuksia stereotypioilla voi olla.

En tosiaan vielä ole saanut hostperhettä tai tietoa siitä, missä päin Meksikoa tulen vuoteni viettämään, joten ehkä siltä osin hieman jännittää. Olen kuitenkin asiaa tässä pohtinut eikä itselläni loppujen lopuksi ole mitään erityisempää toivetta asian suhteen. Kuitenkin alusta asti päällimmäisenä toiveena on ollut, että pääsisin jatkamaan harrastustani myös vaihtovuoden aikana. Kolme vuotta painonnostoa ja Crossfitia harrastaneena tuntuisi jotenkin tosi oudolta jättää laji vuodeksi kesken (ja käytännössä menettää suuri osa tuloksista, joiden eteen on nähnyt paljon vaivaa.) Toki jonkun uuden lajinkin kokeileminen voisi olla ihan hauskaa, we will see.