Hola! Ensimmäiset pari viikkoa täällä Meksikossa on mennyt ihan älyttömän nopeasti ja tässä onkin ehtinyt tapahtua jo paljon. Saavuimme noin 19 tunnin matkustamisen jälkeen Meksiko Cityn lentokentälle noin viideltä aamuyöstä 7.8. Muut YFU:n vaihto-oppilaat saapuivat vasta myöhemmin päivän aikana, minkä takia me kolme väsynyttä matkustajaa suuntasimme YFU Meksikon pääkoordinaattorin luokse kuluttamaan aikaa ja lepäämään. Tapasin myös mun hostsiskon ensimmäistä kertaa jo tuolloin ja kävimme kaikki yhdessä syömässä, mitä muutakaan kuin tacoja!
Palasimme takaisin lentokentälle noin kuuden aikaa muiden vaihto-oppilaiden saavuttua, koska meille kaikille oli järjestetty yhteinen kuljetus Meksiko Cityn lentokentältä lähellä olevaan kaupunkiin, Cuautlaan. Voisin sanoa, että bussimatka oli lähes jokaiselle eräänlainen shokki, koska matkan piti aluksi kestää vain vähän alle kolme tuntia, mutta loppujen lopuksi vietimme bussissa vähän päälle kuusi tuntia liikenteen takia. Asiaa ei tietenkään auttanut ollenkaan se, että bussin ilmastointi oli täysillä eikä ainakaan itseltäni löytynyt tarpeeksi vaatteita kyseiseen lämpötilaan. Cuautlaan saavuimme vihdoin ja viimein noin yhden aikaa yöllä. Seuraavana aamuna herätys oli jo seitsemältä, joten voitte varmaan hyvin kuvitella, miten väsynyttä porukkaa noukkui aamiaispöydän ääressä tuona aamuna.
Ensimmäinen päivä sisälsi lähinnä käytännönjuttuja sekä muihin vaihto-oppilaisiin tutustumista. Heti aamupalan jälkeen kokoonnuimme yläkerran kokoustilaan. Torstain ohjelma sisälsi lähinnä erilaisia luentotyyppisiä sessioita, joiden aikana keskusteltiin Meksikosta ja yleisesti asioista, jotka meidän tulisi tietää ennen hostperheisiin menemistä ja koulun aloittamista. Monet asiat olivat samoja, joita käsiteltiin jo Suomessa lähtövalmennuksessa, mutta kuten sanonta kuuluu, kertaus on opintojen äiti. Itse olin koko ensimmäisen päivän todella väsynyt eikä keskittymisestä tullut oikein mitään. Enkä varmasti ollut ainoa, jolle päivän ohjelma tuotti aika-ajoin väsymyksen takia ongelmia. Onneksi ensimmäisen päivän aikana meille oli varattu enemmän vapaa-aikaa ja illalla ehdittiin viettää jopa useita tunteja takapihan uima-altaalla.
Perjantain ohjelma oli puolestaan oli enemmän täynnä erillaista ohjelmaa kokoustilan ulkopuolella. Aamun parin nopean keskustelutuokion jälkeen suuntasimme kulkumme kaupunkiin pienissä ryhmissä. Tehtävänä oli kysyä paikallisilta espanjaksi kysymyksiä kaupungista sekä käydä ostamassa listalla olevat asiat. Parastahan tässä oli se, että vain pieni osa kaikista vaihto-oppilaista puhui espanjaa. Aikaa meillä oli vähän alle kaksi tuntia, jonka aikana pääsimme kiertämään paikallista "torialuetta" (en oikeasti tiedä miksi kyseistä aluetta pitäisi kutsua), joka oli täynnä erilaisia kojuja sekä myyntipisteitä. Myöhemmin iltapäivällä ohjelmassa oli eräänlainen kulttuuriin tarkemmin tutustuminen. Jokainen meistä joutui laittamaan liinan silmien eteen ja kulkemaan pienissä ryhmissä pisteeltä toiselle. Jokaisella pisteellä oli jokin Meksikoon liittyvä aktiviteetti.
Illalla kokoonnuimme kaikki vielä kokoustilaan ja vuorossa oli maaesittely. Me suomalaiset saimme kunnian avata "tilaisuuden" ja vaikka itse sanonkin, meidän esittely meni suhteellisen nappiin. Käytiin kaikki maat läpi, jonka jälkeen vuorossa oli yllätysohjelma. Saapumisvalmennuksen kruunasi mitkäs muutkaan kuin mariachit ja piñata!
Kaikenkaikkiaan saapumisvalmennus oli ainakin omalta osaltani erittäin onnistunut ja oli mahtavaa päästä tutustumaan muihin vaihto-oppilaisiin. Uuvuttavien kolmen päivän jälkeen oli vuorossa vielä siirtyminen hostperheiden luokse. Itselläni ei onneksi ollut edessä kovinkaan pitkä matka, vain takaisin lentokentälle ja sieltä keskustaan. En kuitenkaan päässyt ensimmäiseen viikkoon oikeaan hostperheeseeni vaan vietin kyseisen ajan erään YFU:n vapaaehtoisen ja tämän perheen kanssa. Tuon viikon aikana hoidettiin alta pois tarpeellisia ostoksia, kuten koulutarvikkeet sekä koulupuku. Käytiin kyseisen perheen kanssa myös useampaan otteeseen syömässä, joten pääsin heti alussa kokeilemaan erilaisia meksikolaisia ruokia. Perhe oli ihan älyttömän mukava (ja heillä oli myös ehkä maailman ihanin koira, Goshi), jonka takia lähdinkin hieman haikein mielin. Olen kuitenkin nyt pikkuhiljaa alkanut kotiutua oikeaan hostperheeseeni ja koulunkin aloitin jo viime viikon keskiviikkona, josta lisää varmaan seuraavassa postauksessa. Chao!
Perjantain ohjelma oli puolestaan oli enemmän täynnä erillaista ohjelmaa kokoustilan ulkopuolella. Aamun parin nopean keskustelutuokion jälkeen suuntasimme kulkumme kaupunkiin pienissä ryhmissä. Tehtävänä oli kysyä paikallisilta espanjaksi kysymyksiä kaupungista sekä käydä ostamassa listalla olevat asiat. Parastahan tässä oli se, että vain pieni osa kaikista vaihto-oppilaista puhui espanjaa. Aikaa meillä oli vähän alle kaksi tuntia, jonka aikana pääsimme kiertämään paikallista "torialuetta" (en oikeasti tiedä miksi kyseistä aluetta pitäisi kutsua), joka oli täynnä erilaisia kojuja sekä myyntipisteitä. Myöhemmin iltapäivällä ohjelmassa oli eräänlainen kulttuuriin tarkemmin tutustuminen. Jokainen meistä joutui laittamaan liinan silmien eteen ja kulkemaan pienissä ryhmissä pisteeltä toiselle. Jokaisella pisteellä oli jokin Meksikoon liittyvä aktiviteetti.
 |
| (Saksa x2 - Ranska x2 - Suomi - Etelä-Afrikka + ryhmän vapaaehtoinen, Jésus from CDMX) |
Illalla kokoonnuimme kaikki vielä kokoustilaan ja vuorossa oli maaesittely. Me suomalaiset saimme kunnian avata "tilaisuuden" ja vaikka itse sanonkin, meidän esittely meni suhteellisen nappiin. Käytiin kaikki maat läpi, jonka jälkeen vuorossa oli yllätysohjelma. Saapumisvalmennuksen kruunasi mitkäs muutkaan kuin mariachit ja piñata!
Kaikenkaikkiaan saapumisvalmennus oli ainakin omalta osaltani erittäin onnistunut ja oli mahtavaa päästä tutustumaan muihin vaihto-oppilaisiin. Uuvuttavien kolmen päivän jälkeen oli vuorossa vielä siirtyminen hostperheiden luokse. Itselläni ei onneksi ollut edessä kovinkaan pitkä matka, vain takaisin lentokentälle ja sieltä keskustaan. En kuitenkaan päässyt ensimmäiseen viikkoon oikeaan hostperheeseeni vaan vietin kyseisen ajan erään YFU:n vapaaehtoisen ja tämän perheen kanssa. Tuon viikon aikana hoidettiin alta pois tarpeellisia ostoksia, kuten koulutarvikkeet sekä koulupuku. Käytiin kyseisen perheen kanssa myös useampaan otteeseen syömässä, joten pääsin heti alussa kokeilemaan erilaisia meksikolaisia ruokia. Perhe oli ihan älyttömän mukava (ja heillä oli myös ehkä maailman ihanin koira, Goshi), jonka takia lähdinkin hieman haikein mielin. Olen kuitenkin nyt pikkuhiljaa alkanut kotiutua oikeaan hostperheeseeni ja koulunkin aloitin jo viime viikon keskiviikkona, josta lisää varmaan seuraavassa postauksessa. Chao!
 |
| Goshi |
Kommentit
Lähetä kommentti