Moi! Tää kesä on mennyt ihan älyttömän nopeasti ja nyt alkaakin lähtö olemaan käsillä. Noin seitsemän päivän päästä meidän kolmen hengen suomalaisten YFU-vaihtareiden poppoo nousee koneeseen Helsinki-Vantaan lentoasemalla suunnaten kohti Madridia, jossa edessä koneen vaihto. Onneksi lento lähtee vasta noin viiden aikaa tiistaina, niin ei munkaan tarvitse nousta mitään tuhottoman aikaisin.
Mun hostsisko laittoi Instagramin kautta viestiä jo alkukesästä, mutta en ole asiasta sen enempää vielä tälle puolelle kirjoitellut. Vuoteni tulen viettämään Meksikon pääkaupungin ytimessä, joka tuli itselleni ehkä hieman shokkina. Olin jo orientoitunut siihen, että tulisin asumaan jossain pienessä vuoristokylässä tai muunlaisessa pienessä kaupungissa. Omassa kotikaupungissani on vain noin 40 tuhatta asukasta, minkä takia jo pelkästään Meksiko Cityn asukasluku kauhistuttaa itseäni, kaupungin turvallisuudesta puhumattakaan.
Hostperheeseeni kuuluu äiti, isä sekä 18-vuotias hostsisko, Sofi, joka oli itse pari vuotta sitten Suomessa vaihdossa. Perheessä puhutaan espanjan lisäksi suomea, englantia, italiaa ja vähän ranskaa, joten saa nähdä millä kielellä heidän kanssaan tulee loppujen lopuksi kommunikoitua, todennäköisesti pääsääntöisesti kuitenkin ihan espanjaksi. Sofin kanssa ollaan viestitelty läpi kesän ja hostäidille lähetin lyhyen viestin Whatsappin kautta viime viikolla, kun vihdoin ja viimein sain hosttiedot myös järjestön puolelta.
Toistaiseksi en ole vielä hirveästi tehnyt mitään lähdön eteen. Matkalaukut kummittelee tuossa sängyn vieressä tyhjillään, tuliaiset on vielä osittain ostamatta ja lista pakattavista asioista on edelleen puoliksi kesken. Olen aina jättänyt asioita viime tippaan ja nähtävästi vaihtoonkaan lähteminen ei ole poikkeus. Viisumiprosessin sain onneksi lähes kokonaan päätökseen, vaikka asian kanssa tulikin lievästi sanottuna kiire, koska maistraatin kautta hankittavien dokumenttien saamisessa kesti muutama viikko eikä omat menot oikein sallineet tuosta vain Helsinkiin lähtöä. Täytin ikävästi 18 kesken viisuminhakuprosessia, minkä takia tuon kanssa olikin jonkun verran ongelmia. Itse suurlähetystössä vieraileminen oli nopeasti ohi ja kaikkien vastoinkäymisten jälkeen sain kuin sainkin itselleni viisumin. Nyt edessä on enää Meksikon maahanmuuttovirastossa vieraileminen kahden viikon sisällä maahan saapumisesta.
Kesäni olen aikalailla viettänyt poikaystäväni sekä kavereideni kanssa. Palasin juuri pari päivää takaperin kymmenen päivää kestäneeltä reissulta Espanjaan. Vietettiin parhaan kaverini kanssa ensin viisi päivää Madridissa, josta siirryttiin junalla Valenciaan. Madridissa vietetyt päivät olivat oikein onnistuneita, mutta Valencian kuumuus vei meistä matkailijoista suurimman motivaation poistua hostellista, minkä takia viimeiset päivät menivät suhteellisen mielenkiintoisissa merkeissä, oops. Lähes kaikki postauksen kuvatkin on otettu tuon reissun aikana.
Nyt edessä olisi tosiaan enää itse pakkaaminen, jonka jälkeen olenkin valmis lähtöön. Tämä tehtävä ei kuitenkaan ole ihan helppo, koska tavoitteena olisi lähteä matkaan yhden ison ja yhden pienen matkalaukun kanssa. Itse kun omistan ehkä jopa hieman liikaakin sellaisia vaatteita, jotka haluaisin mieluusti ottaa mukaan myös Meksikoon, ei pakkaaminen ole ihan helpoin mahdollinen tehtävä. Treenikamatkin pitäisi saada mahtumaan jonnekin, mutta onneksi niihin kuuluu vain kasa vaatteita, muutamat tuet sekä kaksi paria kenkiä. Saa nähdä selviänkö tästä urakasta kunnialla vai päättyykö tämä täydelliseen katastrofiin.
Tältä erää kaikki oli varmaan tässä, blogin pariin palailen seuraavaksi varmaan vasta, kun olen päässyt itse kohdemaahan ja asettunut taloksi. Sitä ennen päivittelen ainakin kuulumisia viimeisiltä päiviltä Suomessa Instragramin puolelle, jonne tulee varmasti ilmestymään tilannepäivityksiä myös itse matkalta. Kauhukaksikko Venla ja Ralf suuntaavat yhdessä pitkälle matkalle tuntemattomaan, saa nähdä mitä siitäkin tulee. Can't wait!
Kommentit
Lähetä kommentti