Una taza de café en México

Hola! Ensimmäiset pari viikkoa täällä Meksikossa on mennyt ihan älyttömän nopeasti ja tässä onkin ehtinyt tapahtua jo paljon. Saavuimme noin 19 tunnin matkustamisen jälkeen Meksiko Cityn lentokentälle noin viideltä aamuyöstä 7.8. Muut YFU:n vaihto-oppilaat saapuivat vasta myöhemmin päivän aikana, minkä takia me kolme väsynyttä matkustajaa suuntasimme YFU Meksikon pääkoordinaattorin luokse kuluttamaan aikaa ja lepäämään. Tapasin myös mun hostsiskon ensimmäistä kertaa jo tuolloin ja kävimme kaikki yhdessä syömässä, mitä muutakaan kuin tacoja! Palasimme takaisin lentokentälle noin kuuden aikaa muiden vaihto-oppilaiden saavuttua, koska meille kaikille oli järjestetty yhteinen kuljetus Meksiko Cityn lentokentältä lähellä olevaan kaupunkiin, Cuautlaan. Voisin sanoa, että bussimatka oli lähes jokaiselle eräänlainen shokki, koska matkan piti aluksi kestää vain vähän alle kolme tuntia, mutta loppujen lopuksi vietimme bussissa vähän päälle kuusi tuntia liikenteen takia. Asiaa ei tieten...

Moi! Tää kesä on mennyt ihan älyttömän nopeasti ja nyt alkaakin lähtö olemaan käsillä. Noin seitsemän päivän päästä meidän kolmen hengen suomalaisten YFU-vaihtareiden poppoo nousee koneeseen Helsinki-Vantaan lentoasemalla suunnaten kohti Madridia, jossa edessä koneen vaihto. Onneksi lento lähtee vasta noin viiden aikaa tiistaina, niin ei munkaan tarvitse nousta mitään tuhottoman aikaisin. Mun hostsisko laittoi Instagramin kautta viestiä jo alkukesästä, mutta en ole asiasta sen enempää vielä tälle puolelle kirjoitellut. Vuoteni tulen viettämään Meksikon pääkaupungin ytimessä, joka tuli itselleni ehkä hieman shokkina. Olin jo orientoitunut siihen, että tulisin asumaan jossain pienessä vuoristokylässä tai muunlaisessa pienessä kaupungissa. Omassa kotikaupungissani on vain noin 40 tuhatta asukasta, minkä takia jo pelkästään Meksiko Cityn asukasluku kauhistuttaa itseäni, kaupungin turvallisuudesta puhumattakaan. Hostperheeseeni kuuluu äiti, isä sekä 18-vuotias hostsisko, ...

Hola! Nyt on varmaan hyvä aika kirjoitella tällekin puolelle jotain, sillä lukion toinen vuosi on omalta osaltani takana päin ja lähtöönkin enää 70 päivää. Vaihtarijutta en vielä juurikaan ole ehtinyt ajatella ja jotenkin lähtö tuntuu tietyllä tasolla vielä aika surrealistiselta. Vuosi sitten tähän aikaan mulla ei ollut vielä aavistustakaan siitä, että olisin suuntaamassa näinkin lähitulevaisuudessa kulkuni aivan toiseen valtioon ja vieläpä lähes vuodeksi. Alunperin olin heittänyt haaveet vaihtovuodesta roskiin jo yläasteen puolella, koska halusin käydä lukion neljään vuoteen ja kirjoittaa kahdeksan ainetta. Noh, viime kesänä havahduin muutamankin asian sekä henkilön takia siihen, että vaihtoon lähteminen saattaisi sittenkin olla se oma juttu, ja oh well, look at me now. Kohdemaan kohdalla päällimmäinen toive oli maan espanjankielisyys. Espanjaan olisi ollut todella hieno lähteä ja sinne ensimmäisenä hainkin, mutta YFU:lla oli paikat Espanjaan täynnä enkä muutenkaan ollut enää "so...